perjantai 1. joulukuuta 2017

DIFFERENCES BETWEEN JAPAN AND FINLAND

Olen viettänyt nyt hieman yli kolme kuukautta Japanissa, ja tämän kolmen kuukauden aikana olen huomannut monia eroavaisuuksia Japanin ja Suomen välillä, jotka haluan jakaa tänne blogin puolelle, joka on viimeaikoina jäänyt vähän hiljaiseksi. Pahoitteluni siitä. 

Tämä kolme kuukautta on mennyt ihan liian nopeasti, tuntuu aivan, että aika vain hupenee silmieni edessä ja kohta olenkin jo lentokoneessa takaisin Suomeen. Mutta onneksi en kuitenkaan aivan vielä, kun vielä aikaa on yli puoli vuotta jälellä. 

Eroavaisuuksia Japanin ja Suomen välillä

Kouluissa on koulupuvut

Autoa ajetaan vasemmalla puolella kaistaa

Talot ovat talvisin kylmiä, koska ei ole lämmitystä

Junat ovat aina ajoissa

Suurin osa Japanilaisista ei omista uunia

Suurinosa ihmisistä Japanissa ei halua kansainvälistyä eikä tämän vuoksi tykkää ulkomaalaisista

Japani on joissain määrin hyvin vanhanaikainen

Nämä asiat tulivat minulla ensimmäisenä mieleen, mutta nyt vain en keksi enempää. Lisään eroavaisuuksia tänne lisää, kunhan keksin lisää. 

Mutta haluan kaikkien tietävän, että Japani eroaa Suomesta monella tavalla, hyvillä ja huonoilla tavoilla. Sitä on mahdotonta selittää, koska se pitää kokea itse, jotta voisi edes yrittää ymmärtää.

Yritän tehdä pian uuden postauksen siitä, mitä olen viimeaikoina puuhaillut, mutta pahoittelen jos menee aikaa, koska vaihdan huomenna host perhettä, joten en viitsi heti olla paljon koneella, mutta yritän kuitenkin seuraavan kuukauden sisään jotain kirjoitella.



Terveisin,

Eerika










keskiviikko 18. lokakuuta 2017

2 MONTHS

Muistan erittäin selvästi, kuinka neljä kuukautta sitten sanoin "vielä kaksi kuukautta lähtöön", ja nyt olen asunut jo täällä nousevan auringon maassa kaksi kuukautta.

Lupasin olla rehellinen, ja niin aion ollakin. Koska vaikka minulla on ollut hienoja hetkiä täällä, niin mukaan mahtuu myöskin niitä huonompia hetkiä ja vaiheita. 

Nämä kaksi kuukautta elämästäni on ollut rehellisesti elämäni parasta aikaa. Rakastan asua Japanissa. Ihmiset täällä on ylivoimaisesti ystävällisempiä kuin Suomessa, enkä missään nimessä yritä kieltää sitä. Kaikki täällä kohtelee minua niin hyvin, ja olen niin kiitollinen siitä. 

Näihin kahteen kuukauteen mahtuu niin paljon, niin paljon asioita, joita minun on mahdotonta selittää. Tulin maahan, johon en ollut mitenkään valmistautunut tulemaan. Kaikki oli uutta, kulttuuri, kieli, ihmiset, kaikki. Vihdoin olen oppinut japanilaisen kulttuurin, mutta joka päivä oppii uusia asioita. Vihdoin olen oppinut ymmärtämään ja jopa puhumaan hieman japania, joka on ollut suurin haaste tähän mennessä, koska piti opetella hiraganat ja katakanat, mutta nyt se vaikein osuus vasta alkoikin, kun on aika oppia kiinalaiset merkit Kanjit. 

En voi sanoin kuvailla, kuinka kiitollinen olen kaikille host perheilleni. He vievät minua paikkoihin, joissa en ikinä uskonut käyväni. Näin lyhyen ajan olen vasta täällä ollut ja niin paljon olen jo nähnyt, joten se saa minut ajattelemaan, kuinka paljon tulen vielä näkemään? 

Minulla on ollut hankaluuteni ensimmäisen host perheeni kanssa, mutta olen ne selvittänyt yhdessä perheeni kanssa. Vaihdan perhettä joulukuussa minun toiseen host perheeseen, jossa vietän ehkä kaksi kuukautta, jonka jälkeen muutan perheeseen, josta pidän erittäin paljon, koska heidän lapsensa ovat tulleet minulle erittäin hyviksi kavereiksi, niin odotan, että voin viettää enemmän aikaa heidän kanssaan. 

Koti-ikävää vielä ei ole, mitä olen ihmetellyt erittäin paljon, mutta olen iloinen ettei ole...

Se on totta, mitä puhutaan vaihto-oppilaista, että kuinka he muuttuvat ja itsenäistyvät vaihdon aikana. Miten tiedän tämän? Koska olen alkanut jo huomaamaan muutoksia itsessäni...

Siinä hieman ajatuksia näiden kahden kuukauden ajalta, kiitos kaikille, jotka lukevat blogiani!






Terveisin,

Eerika

maanantai 2. lokakuuta 2017

SCHOOL LIFE

Pahoittelen, etten ole kirjoittanut moneen viikkoon mitään, mutta minulla ei yksinkertaisesti vain ole aikaa, joten pahoittelen hiljaisuutta blogin puolella.

Haluaisin kertoa teille hieman japanilaisesta koulu elämästä. Olen nyt käynyt noin viisi viikkoa Kawaguchi Kita High Schoolia, ja olen oppinut koulun säännöt, ja miten tulee toimia missäkin tilanteessa.

Kertomattakin on selvää, että japanilaiset koulut on tiukkoja, erittäin tiukkoja, ja näiden viiden viikon aikana sen olen nähnyt erittäin hyvin. Minulla on paljon positiivisia että negatiivisiä kommentteja koulunkäynnistä Japanissa, ja tässä postauksessa tulen mielipiteeni kertomaan. '

Koulupuvut. 

Suurimmassa osassa kouluista Japanissa on koulupuvut, ja niin on myös minunkin koulussani. Koulupuvut ovat mielestäni erittäin käteviä, koska esimerkiksi niiden ansiosta kiusaamista ei ole vaatteiden takia. Mutta, en todellakaan tykkää minun koulun koulupuvusta, se on kyllä kamala. Joka päivä helppo pukea päälle, mutta koulupäivän jälkeen kyllä ihana riisua pois...
Meillä on myös omat asut liikuntatunneille, ja kengät koulun sisäpuolelle sekä omat kengät liikuntasaliin. 

Koulupäivän pituus. 

Jokapäivä lähden kouluun kello 7:15, ja saavun kouluun 8:05. Koulu alkaa 8:30. Ensin on SHR, eli short home room, oman luokan opettajan kanssa, joka kestää noin 15 minuuttia, ja joista 10 minuuttia käytetään lukemiseen. Tunnit kestää 55 minuuttia, joka on ihan super tyhmä aika, enkä osaa selittää miksi, mutta se vain on. Tunteja yhteensä on 6. Välitunnit kestävät 10 minuuttia, jonka aikana ei kerkeä tehdä yhtään mitään. 
Lounastunti on 35 minuuttia. Tunnit loppuvat 15:35, mutta tuntien jälkeen on taas SHR, joka kestää noin 5 minuuttia. Tämän jälkeen siivotaan oma luokka, ja koulua. Koulu loppuu noin 16:00. 
Tämän kaiken jälkeen suurimmalla osalla oppilaista on klubi aktiviteetti, josta kerron hieman lisää, ja se yleensä kestää 2-3 tuntia. Joten yleensä pääsen lähtemään kotiin vasta 19:00.

Klubi aktiviteetti. 

Tämä on täysin vapaaehtoista. Kaikilla oppilailla on mahdollisuus valita itselleen klubi aktiviteetti, johon he osallistuvat. Klubeja on pilvin pimein, on Kendo, Track and Field, Swimming, Basketball, Volleyball, Handball, Judo, Cooking ja niin monia muita klubeja. Miksi koulussa on klubeja? Koska koulun klubit ovat sama kuin Suomessa harrastukset koulun jälkeen, mutta Japanissa nämä harrastukset tapahtuvat koulun sisäpuolella. Tämä on erittäin kätevää. Itse liityin juoksu klubiin eli Track and Field, ja meidän treenit kestävät aina 2,5h. Itse rakastan omaa klubiani, mutta tällä hetkellä en voi osallistua, koska penikka tauti iski. Mutta kunhan tämä lähtee pois niin jatkan ehdottomasti!

Opettajat.

Aina tunnin alussa, kun opettaja tulee luokkaan niin oppilaat kumartavat opettajalle, ja sanovat onegaishimasu. Tunnin loputtua sama homma, mutta oppilaat kiittävät opettajaa sanomalla arigatou gozaimashita. 
Opettajat minun koulussani on erittäin mukavia ja ottivat minut ja ystäväni Charlien, joka on toinen vaihto-oppilas koulussani, erittäin hyvin vastaan!
Myöskin jos opettaja tulee vastaan, niin oppilaiden täytyy tervehtiä opettajaa. Ja opettajaa tulee puhutella opettajan nimellä sekä Sensei nimen perään. Tarkkaa tarkkaa...

Oppilaat.

Oppilaat ovat olleet myös erittäin mukavia, mutta hieman lapsellisia omaan ikäluokkaan verrattuna. Käyn siis ensimmäistä luokkaa täällä, ja suurinosa oppilaista luokassani on 2002 syntyneitä. Harmi vain, että suurinosa oppilaista ei puhu englantia ja vaikka puhuisikin, he eivät uskalla käyttää englannin kieltä. 

Liikuntatunnit.

Yksi asia, minkä olen huomannut erittäin tarkaksi täällä on liikuntatunnit. Siis huhhuh. Tunnin alussa kaikki oppilaat menevät oikeen tarkasti järjestettyihin riveihin seisomaan asentoon, ja opettajalle kumarretaan vielä tarkemmin kuin tavallisella tunnilla. Liikuntatunnit muistuttavat minua armeijasta täällä päin...
Kaikilla oppilailla on 3 tuntia liikuntaa viikossa, ja se on tuskaa. Täällä on alkulämmittelyt aina samat, ensin juostaan kolme kertaa ympäri koulu, jos ei sada, ja meidän koulun alue on todella iso. Sitten on alkulämmittelyt, jotka on mahdotonta selittää, mutta se sisältää ainakin 20 miestenpunnerrusta, ja kaikkea muuta vastaavaa. 
Nyt Japanissa meneillään se aika, kun juostaan koko liikuntatunti, koska meillä on siis maratooni marraskuussa, johon kaikkien oppilaiden tulee osallistua, itse en välttämättä voi koska jalat eivät kärsi ottaa yhtäkään juoksuaskelta vielä. Mutta kyllä käy sääliksi katsoa, kun ne juoksee noin 7 kilometriä, ja kun sanon juoksee, niin ne juoksee, ei hölkkää. 
En tykkää Japanilaisista liikuntatunneista, hyi en.

Kaiken kaikkiaan, tunnit vietän lukiessa Harry Pottereita, tai nukkuen, koska opettajia ei kiinnosta jos nukkuu. Koulu on minulle rentoa, mutta japanilaisille, huhhuh...
Mutta nostan kyllä hattua kaikilla japanilaisille! Olen tosi ilonen, että saan kokea tämän, ja odotan kyllä seuraavaa vuotta tässä koulussa.





Terveisin,

Eerika

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

TOKYO NO.1

Tokio...

Sanat eivät riitä kuvailemaan Tokiota, ei millään. Tokio on kirjaimellisesti sanoin kuvailematon. 

Vaikka yrittäisinkin, en osaa kuvailla tuota henkeäsalpaavaa kaupunkia teille oikealla tapaa, mutta aion yrittää luoda oikeanlaisen kuvan Tokiosta.

Olen vieraillut Tokiossa tähän mennessä kolme kertaa. Paljon olen nähnyt, mutta niin paljon on vielä näkemättä, niin paljon, että jopa kymmenen vuotta ei olisi tarpeeksi sen näkemiseen. 

Ensimmäisen kerran, kun menin Tokioon menin ystävieni Alexin, Intin, Anastasian, Moiran, Lucien ja Ginnyn kanssa. Matkustettiin junalla paikasta paikkaan, ensin Shinjukuun, Harajukuun, Shibyuaan ja Akihabaraan. Kaikki näistä paikoista on hyvin tunnettuja Tokiossa. 

Se hetki, kun Harajukussa astuin ulos junasta ja kävelin juna-asemalta Harajukun tunnetuimmalle kadulle, ja näin kuinka paljon ihmisiä voi yhdessä paikassa olla on ihan huikea. En voinut mitenkään sisäistää sitä, että silmieni edessä vilisi tuhansien ihmisten edestä ihmisiä. Se näky oli huikea, kerrassaan huikea.

Koko elämäni olen halunnut asua suurkaupungissa, ja nyt asun maailman isoimman metropolin sisäpuolella ja sitä on erittäin hankala sisäistää. Mutta olen erittäin iloinen siitä, että vihdoin saan kokea tämän kaiken. En ole hetkeäkään katunut päätöstäni lähteä tänne, ja toivon että en myöskään tule katumaan tänne lähtöäni. 

Mutta pitemmittä puheitta, kierreltiin eri paikkoja kuten Shibyuassa maailmankuulu "scramble", joka on siis suojatie ja joka kerta siitä kulkee ihan hullu määrä ihmisiä. Ja kokeiltiin Japanilaista Photoboothia Intin ja Alexin kans, joka siis muuttaa barbin näköseksi, ja se oli kyllä tosi outoa, mutta ihan hullun hauskaa. 

Kävin myös seuraavana päivänä tästä shoppailemassa Tokiossa perheeni kanssa Harajukussa ja Shibuyassa, ja Harajukusta tuli kyllä lempi paikka shoppailuun, ja olenkin itseasiassa menossa seuraavan perheen host siskoni Yumen kanssa shoppailemaan seuraavalla viikolla. 

Vaikka kuinka monesti Tokiossa kävisinkin, niin se ei ikinä lopeta yllättämästä minua. 


English


Tokyo...

There is not enough words to describe Tokyo, not even close. Tokyo is undescribeable, literally.

Even if I tried, I don't know how to describe that wonderful city to you in a right way, but I am going to try and create a rightful picture of Tokyo.

I have been to Tokyo for three times now. I have seen so much, but yet there is so much to see, so much that even 10 years wouldn't be enough to see it all. 

First time when I went to Tokyo was with my exchange student friends Alex, Inti, Anastasia, Moira, Lucy and Ginny. We traveled by train to different places, first to Shinjuku, then Harajuku, Shibyua and last Akihabara. Every one of these places are well known in Tokyo. And oh boy did we enjoy that day...

The first time I stepped out of the train station and saw all the people in the most known street of Harajuku, was amazing. I couldn't believe my eyes, there were thousands of people walking right beneath my eyes. That sight was breathtaking.

All my life I have wanted to live in a big city, and now I am part of the most biggest metropolian of the entire world and it is so hard for me to believe. But I am so happy to be able to experience all of this. I have not regreted my decision to come here, and I really hope that I wont regret it later either. 

But, we went to the most known places like to "the scramble" in shibyua. And we tried some Japanese photoboothing with Inti and Alex, it was super weird but extremely fun...

Also I went shopping to Harajuku with my host family next day after the first time I went to Tokyo. And Harajuku is now definitely my number one shopping place in Tokyo, and actually I am going there next week with my second families host sister Yume and I can't wait. 

No matter how many times I go to Tokyo, it never seems to amaze me. 





Terveisin,

Eerika 

keskiviikko 30. elokuuta 2017

HOST FAMILY

Seuraavien viikkojen aikana tulen tekemään paljon pieniä postauksia, koska en halua kirjoittaa yhtä isoa postausta, jossa on paljon sekalaisia aiheita, joten näen parhaaksi kirjoittaa monta pientä.

Ensimmäiseen host perheeseeni eli isäntäperheeseeni kuuluu äiti, isä, 12-vuotias sisko sekä 15-vuotias sisko, joka on tällä hetkellä vaihdossa Suomessa, joten häntä en ole edes tavannut.
Toiseen host perheeseeni kuuluu äiti, isä, 12-vuotias veli, 19-vuotias veli sekä 22-vuotias sisko, myös näiden lisäksi isovanhemmat. 

Hassu juttu tässä on se, että toinen host perheeni on ensimmäisen host perheeni perhettä. Eli tämänhetkisen host isäni veli on seuraavan host perheeni isä. Tämän vuoksi näen myös toista host perhettäni melkein joka päivä, koska he ovat perhettä, mutta myöskin koska he asuvat kävelymatkan päässä ensimmäisestä host perheestäni. 

Olen oikeasti ihan kauhean onnellinen siitä, että olen saanut aivan ihanan perheen itselleni, tai siis kaksi ihanaa perhettä, koska toinen host perheeni on vähintään yhtä mukava kuin ensimmäinenkin. Ihana juttu myöskin on se, että vanhempi host veljeni sekä sisko toisesta perheestä on se, että he molemmat ovat olleet vaihdossa, toinen Italiassa ja toinen Suomessa, joten opetamme kieliä toisillemme. Sisko opettaa minulle Japania ja minä hänelle Suomea. 

Yhteensä minulla tulee olemaan luultavasti 3 perhettä, joten olen noin neljä kuukautta tässä perheessä, missä olen nyt. Olen erittäin ilonen, että olen tässä perheessä, mutta kyllä täältä huonojakin puolia löytyy. Esimerkiksi se, että minun täytyy herätä jokainen aamu 7. Siitä en pidä ollenkaan, mutta olen jo pikkuhiljaa alkanut tottumaan rytmiin, joten minun on helpompi aamuisinkin herätä. Kaikki muut jutut tosin sujuvat erittäin hyvin. Kielimuuri oli aluksi hieman ongelma, mutta nyt kun olen oppinut hieman Japania - jota en puhunut lainkaan tänne tullessani - voin jopa komminukioida perheen kanssa jotenkin, koska suurinosa japanilaisista ei puhu lainkaan englantia mukaanlukien perheeni, niin ei ole minullekaan hyötyä puhua englantia. Onneksi voin kuitenkin puhua hieman englantia toisen perheen host sisarusteni kanssa.

En voi myöskään sanoin kuvailla, kuinka iloinen olen siitä, että perheeni vie minua Tokioon, kaupunkiin johon rakastuin sillä hetkellä, kun näin sen. Perheessäni on tiukat säännöt, mutta ne ei minua haittaa, olen onnellinen, että saan olla tässä perheessä, joka on turvallinen ja viihtyisä. 

Mutta tässä taitaa olla kaikki tiivistettynä tällä kertaa.


Terveisin, 

Eerika

maanantai 28. elokuuta 2017

ONE WEEK IN JAPAN

Vihdoin ja viimein sain käynnistettyä tietokoneeni...

Olen pahoillani, koska en ole kirjoittanut Etelä-Korean jälkeen mitään, mutta siihen on kuitenkin hyvä syy. Japanissa on erilaiset pistokkeet, ja minä en tietenkään ollut itselleni adapteria ostanut, joten jouduin metsästämään sellaisen täältä ja lopputulos oli, että ostin 3 erilaista adapteria ennen kuin oikea löytyi. Pidemmittä puheitta, voisin siirtyä kertomaan teille hieman jotain Japanista.

21.08.2017 saavuin Tokyo Narita International Airportille toisen suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa, ja oh boy me oltiin paniikissa. Kun kone laskeutui turvallisesti kiitoradalle, olin samaan aikaan helpottunut, mutta niin kauhuissani kun vain voi olla. Silloin todellisuus iski. Kaikki alkoi vihdoin tuntua todelta...

Mutta en voi sanoin kuvailla, kuinka helpottunut olin kun näin ensimmäisen kerran vastaanottavan klubin RYE jäsenet, sekä toisen Host perheeni Äidin. Lähdimme lentokentältä ajamaan ensimmäiseen Host perheeseeni, joka on aivan ihana, voin kertoa erikseen toisessa postauksessa Host perheestäni. 

Täällä sitä nyt sitten ollaan Japanissa viikko asusteltu, ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että rakastan Japania. En haluaisi missään tapauksessa lähteä kotiin vielä, koska olen saanut todella paljon uusia 2770 piirin vaihto-oppilas kavereita, ja he ovat ihan hullun mukavia, joten kyllä olen viihtynyt todella hyvin täällä. Japanin kielikin alkaa pikkuhiljaa tarttumaan mieleeni, ja alan ymmärtämään Japania, joten elämäni rullaa todella hyvin täällä.

Kerron enemmän seuraavissa postauksissa, esimerkiksi ortientaatio leiristä, Tokyosta, arjesta, koulusta sun muusta. Aiheita saa ehdottaa!


Terveisin,

Eerika

lauantai 19. elokuuta 2017

MADE IT TO SOUTH KOREA

Tuntuu hullulta katsoa aikaa vuosi taaksepäin, kun olin juuri aloittanut vaihto prosessin tietämättä, mitä tulee tapahtumaan vai tuleeko tapahtumaan mitään. Tuli tapahtumaan jotain...

Tällä hetkellä istun sängylläni hotelli huoneessa, jonka jaan kahden muun tytön kanssa Soulissa, Etelä Koreassa. Kun katson ulos hotelli huoneen ikkunasta, joudun kysymään itseltäni olenko todella täällä, onko tämä todella totta? Kyllä, olen todella täällä, tämä todella on totta. 

Olen nyt ollut Soulissa kohta kaksi kokonaista päivää, koska lentomme saapui Seoul Incheon Airportille kello 8:20. Suomesta lähteminen oli minulle helpoin asia koko maailmassa, mutta läheisten ihmisten jättäminen Helsinki Vantaa lentokentälle oli minulle vaikein asia koko maailmassa. En selvinnyt hyvästien jättämisestä vuodeksi itkemättä. Itkin kirjaimellisesti silmäni pihalle. Valehtelematta lähtö oli vaikea, mutta kun katson ulos ikkunasta, lähtö oli oikea ratkaisu. 

En voi millään sanoin kuvailla kuin kaunista Soulissa on...



Terveisin,

Eerika